Juha Itkonen
Satuin selailemaan hammaslääkärin odotushuoneessa Image-lehteä – tuota trendikkäiden kaupunkilaisten kulttuurilehteä naistenlehden kuorissa. Lehden loppupuolelta löytyi yllätyksekseni kirjailija Juha Itkosen sarjakuvaa sivuava kolumni. Teksti sinänsä oli sen verran hellyyttävällä tavalla käsittelemänsä aiheen suhteen pihalla olevan henkilön kirjoittama, että en sitä tässä sen enempää lähde ruotimaan. Lukekoon ken haluaa, kolumni löytyy siis Imagen numerosta 02/2010, ihan lehden lopusta.
Jonkinlainen ajatuksentapainen siitä jäi kuitenkin kytemään ja materialisoitui muutaman päivän jälkeen seuraavaksi kysymykseksi: Miksi omalla alallaan ansioituneet kulttuuritoimijat aina välillä haluavat lähteä puhumaan itselleen selvästi melkein kokonaan vieraasta taiteenlajista kuin tietäisivät siitä kaiken pätemiseen tarvittavan?
Ilmastonmuutos
Mitä olen minua vanhempien sarjakuvatekijöiden puheista ymmärtänyt, ovat Kemin sarjakuvapäivät ennen olleet synonyymi räntäsateelle ja luihin ja ytimiin asti vihmovalle kylmälle tuulelle. Viime vuosina sää on kuitenkin ollut kaikin puolin mitä parhain joten pitäisikö tästä vetää johtopäätöksiä ilmaston lämpenemisen suhteen? Ehkä se lopullinen todiste ilmastonmuutoksesta löytyisi Kemin kohta 30-vuotta täyttävien sarjakuvapäivien keskilämpötiloja tutkailemalla.
Everybody Draw Mohammed Day
Facebookissa järjestetty hauska tempaus sai kokonaisia kansakuntia vetämään hernettä nenäänsä. Mitä Muhammed-kohusta oikein pitäisi ajatella? Jotakin koko hommasta kertoo, ettei edes South Park, joka sentään on pilkannut lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä, uskaltanut enää näyttää profeetta Muhammedin kasvoja muuten koko asiaa sinänsä ansiokkaasti piikittelevässä jaksossaan. Ovatko äärimuslimit onnistuneet rampauttamaan koko länsimaisen sananvapauden, vai onko kyse vain ohimenevästä periodista, jonka historia aikanaan muistaa pelkkänä hupaisana anekdoottina siitä miten hetken aikaa 2000-luvun alussa ei jonkun tyypin kuvaa uskallettu piirtää?
Luettua
Manu Larcenet - Pieniä voittoja osat 1-4
Jos Manu Larcenetin pieniä voittoja ei ole kuluvan vuosituhannen paras sarjakuva niin...no, sitten se ei ole. En ole lukenut varmaan murto-osaakaan kaikesta viime vuosina julkaistusta sarjakuvasta, joten sikäli en osaa sanoa. Tiedän vain, että jos sanaa päräyttävä ei olisi vuonna 2010 niin noloa käyttää, se olisi omiaan kuvaamaan Larcenetin mestariteosta. Pieniä voittoja on koskettava, älykäs, hauska ja surumielinenkin sarjakuva. Oikeastaan sarjakuvapiirtäjän ei pitäisi lukea tällaisia teoksia liian usein - ne altistavat masentavalle tietoisuudelle siitä, ettei itse urallaan todennäköisesti koskaan tule tekemään mitään läheskään yhtä nerokasta.
Naapurit on ilmestynyt jo vuodesta 2004 ja on siten eräs vanhimpia yhtäjaksoisesti ilmestyviä suomalaisia verkkosarjakuvia. Sarjaa voi lukea myös paikallislehti Tervareitin paperiversiossa ja sanomalehti Kalevan verkkolehdessä.
Naapurit: Esittely
0€
Suomi
Taatusti poliittisesti epäkorrektia! Vinksahtaneen rupisissa, esikuvia kumartelemattomissa potreteissa kukaan ei säästy pilkkanaurulta. Nelivärikuvitus.
Ville Tiihosen vinksahtaneen rupisissa, esikuvia kumartelemattomissa potreteissa kukaan ei säästy pilkkanaurulta. Tasa-arvoa siis tämäkin.
Sieltä jostakin
12,40€
Suomi
Suomen ensimmäinen sarjakuva ja huikea seikkailu
Herra Koipeliini astui aikanaan päivänvaloon Pariisissa vuonna 1845 laajalevikkisessä L’illustration-sanomalehdessä. Tekijä oli sveitsiläinen opettaja Rodolphe Töpffer (1799–1846), joka piirsi tämän sarjakuvan jo vuonna 1830. Töpffer on maailman ensimmäisten sarjakuva-albumien tekijä ja sarjakuvan isä. Herra Koipeliini on Töpfferin laajimmalle levinnyt sarjakuvateos, joka jo 1800-luvun puolivälin tienoilla oli ilmestynyt Ranskan lisäksi mm. Englannissa, Yhdysvalloissa, Saksassa, Hollannissa, Tanskassa ja Ruotsissa. Suomessa pieni osa tarinasta julkaistiin 14-osaisena jatkosarjana Sanomia Turusta -lehdessä vuonna 1857. Tuosta merkkitapauksesta – Suomen ensimmäisestä julkaistusta sarjakuvasta – tulee huhtikuun 7. päivänä 2007 kuluneeksi tasan 150 vuotta. 150 vuotta kestäneen Ruususen unen jälkeen teos herää nyt henkiin täysiverisenä sarjakuvana, täydellisessä, alkuperäisessä asussaan. Teos ottaa viimein ansaitsemansa paikan Suomen sarjakuvahistoriassa. <<
Suomen ensimmäinen sarjakuva ja huikea seikkailu
Herra Koipeliini astui aikanaan päivänvaloon Pariisissa vuonna 1845 laajalevikkisessä L’illustration-sanomalehdessä. Tekijä oli sveitsiläinen opettaja Rodolphe Töpffer (1799–1846), joka piirsi tämän sarjakuvan jo vuonna 1830
Herra Koipeliini
19,50€
Suomi
"Sarjakuvapiirtäjä Tony Lopes työskentelee yksi ainoa motto mielessään:”Ennen kaikkea, pistä lukija nauramaan” Ja tämä on tosiaankin kyseessä tässä valtavan suositussa sarjiksessa, Insanity Streak, jonka hän loi vuonna 1995.
Lopesin pyrkimys on löytää huumoria arkipäivän pienistä asioista ja ihmisluonteesta. Tällä yleismaailmallisella sarjakuvalla ei ole varsinaisia päähenkilöitä eikä standardia ulkoasua. “Nautin vapaudesta viedä lukija minne tahansa”, sanoo Lopes.
Hän on kahdesti voittanut Australian sarjakuvayhdistyksen “Paras sarjakuva”-palkinnon ja kerran “Paras yksittäisvitsi”-palkinnon." www.bullspress.fi 2010. <<
"Sarjakuvapiirtäjä Tony Lopes työskentelee yksi ainoa motto mielessään:”Ennen kaikkea, pistä lukija nauramaan” Ja tämä on tosiaankin kyseessä tässä valtavan suositussa sarjiksessa, Insanity Streak, jonka hän loi vuonna 1995.
Lopesin pyrkimys on löytää huumoria arkipäivän pienistä asioist
Insanity Streak: 1
3,45€
Suomi
"Elvis on kilpikonna, joka elelee tyttöystävänsä Hetan kanssa. Heidän suhteensa muodostaa perustan lukemattomille episodeille, joista osa on arkielämästä, ystävyydestä ja kaikistä päivittäisistä tapahtumista, joista emme välttämättä puhu.
Tony ja Maria Cronstam tekevät Elvistä, erästä Ruotsin suosituinta sarjakuvaa, joka perustuu heidän omille kokemuksilleen. Elvis on sekä hauska että hävytön. Sarjan avainalueet kuten rehellisyys, lämpimät ihmissuhteet, intohimo elämään yleensäkin tekevät tästä sarjakuvasta suositun kaikissa ikäryhmissä.", www.bullspress.fi 2010. <<
"Elvis on kilpikonna, joka elelee tyttöystävänsä Hetan kanssa. Heidän suhteensa muodostaa perustan lukemattomille episodeille, joista osa on arkielämästä, ystävyydestä ja kaikistä päivittäisistä tapahtumista, joista emme välttämättä puhu.