Kauko Röyhkäkin sen sanoi: Mä oisin kuuskyt vuotta vanha mieluummin kuin aikuinen. Aikuisuus on oikeastaan paradoksi. Toisaalta aikuiselle on sallittua lähes kaikki se mikä yhteiskunnassa on sallittua ylipäätään, toisaalta aikuisuuteen kuuluu paljon kirjoittamattomia määritelmiä siitä mikä on aikuiselle sopivaa ja mikä ei. Aikuisen ihmisen on toimittava hänelle luotujen odotusten mukaisesti. Aikuinen ihminen ei voi käyttäytyä miten sattuu, ei varsinkaan lukea yleisellä paikalla sarjakuvia.
Sarjakuva on aikuiselle ihmiselle tabu siinä missä porno lapselle. Kun illanistujaisissa kertoo harrastavansa kirjallisuutta, saa osakseen hyväksyviä nyökkäyksiä, mutta jos erehtyy kertomaan harrastavansa sarjakuvia, katsotaankin hiukan oudosti – kuin vähämielistä, joka on juuri sanonut jotakin noloa tajuamatta sitä itse. Jos ruuhkabussissa lukee pornolehteä, on säälittävä luuseri, mutta jos lukee sarjakuvaa, on säälittävä lapsen tasolle jämähtänyt luuseri.
Tiettyjä poikkeustapauksia toki on. Aikuiselle sallitaan nostalgiamielessä tehty sarjakuvan esiintuominen. Aikuinen voi fiilistellä lapsuutensa Tinttejä ja Asterixeja populaarinkulttuurin viitekehyksessä, siinä missä vanhoja hassuja televisiosarjoja. Kuvataiteilija voi teoksessaan käyttää sarjakuvallisuutta tehokeinona, kunhan ei tee siitä itseisarvoa. Älykkö voi pohdiskella tunnetun sarjakuvan metafyysisiä tasoja, kunhan tekee sen selkeän ironisesti ja ainakin rivien välissä kertoo, ettei herran tähden sentään oikeasti lue sarjakuvia.
Ylläoleva on toki kärjistystä, mutta mutta ei ehkä kuitenkaan niin paljon kuin äkkiseltään voisi kuvitella. En tietenkään tarkoita, että kaikkien pitäisi lukea sarjakuvaa, mutta kaikki voivat lukea sarjakuvaa. Siitä ei ole kyse, ettei jokaiselle löytyisi sopivaa kamaa huumoristripeistä aina romaanimittaisiin kertomuksiin.
Aikuisen ihmisen suhtautuminen sarjakuvaan ei siis kerro niinkään sarjakuvasta itsestään vaan aikuisuuden vakiintuneista konventioista, jotka pahimmillaan estävät aikuista löytämästä elämäänsä uusia sisältöjä.
Naapurit on ilmestynyt jo vuodesta 2004 ja on siten eräs vanhimpia yhtäjaksoisesti ilmestyviä suomalaisia verkkosarjakuvia. Sarjaa voi lukea myös paikallislehti Tervareitin paperiversiossa ja sanomalehti Kalevan verkkolehdessä.
Naapurit: Esittely
0€
Suomi
Taatusti poliittisesti epäkorrektia! Vinksahtaneen rupisissa, esikuvia kumartelemattomissa potreteissa kukaan ei säästy pilkkanaurulta. Nelivärikuvitus.
Ville Tiihosen vinksahtaneen rupisissa, esikuvia kumartelemattomissa potreteissa kukaan ei säästy pilkkanaurulta. Tasa-arvoa siis tämäkin.
Sieltä jostakin
12,40€
Suomi
Suomen ensimmäinen sarjakuva ja huikea seikkailu
Herra Koipeliini astui aikanaan päivänvaloon Pariisissa vuonna 1845 laajalevikkisessä L’illustration-sanomalehdessä. Tekijä oli sveitsiläinen opettaja Rodolphe Töpffer (1799–1846), joka piirsi tämän sarjakuvan jo vuonna 1830. Töpffer on maailman ensimmäisten sarjakuva-albumien tekijä ja sarjakuvan isä. Herra Koipeliini on Töpfferin laajimmalle levinnyt sarjakuvateos, joka jo 1800-luvun puolivälin tienoilla oli ilmestynyt Ranskan lisäksi mm. Englannissa, Yhdysvalloissa, Saksassa, Hollannissa, Tanskassa ja Ruotsissa. Suomessa pieni osa tarinasta julkaistiin 14-osaisena jatkosarjana Sanomia Turusta -lehdessä vuonna 1857. Tuosta merkkitapauksesta – Suomen ensimmäisestä julkaistusta sarjakuvasta – tulee huhtikuun 7. päivänä 2007 kuluneeksi tasan 150 vuotta. 150 vuotta kestäneen Ruususen unen jälkeen teos herää nyt henkiin täysiverisenä sarjakuvana, täydellisessä, alkuperäisessä asussaan. Teos ottaa viimein ansaitsemansa paikan Suomen sarjakuvahistoriassa. <<
Suomen ensimmäinen sarjakuva ja huikea seikkailu
Herra Koipeliini astui aikanaan päivänvaloon Pariisissa vuonna 1845 laajalevikkisessä L’illustration-sanomalehdessä. Tekijä oli sveitsiläinen opettaja Rodolphe Töpffer (1799–1846), joka piirsi tämän sarjakuvan jo vuonna 1830
Herra Koipeliini
19,50€
Suomi
"Sarjakuvapiirtäjä Tony Lopes työskentelee yksi ainoa motto mielessään:”Ennen kaikkea, pistä lukija nauramaan” Ja tämä on tosiaankin kyseessä tässä valtavan suositussa sarjiksessa, Insanity Streak, jonka hän loi vuonna 1995.
Lopesin pyrkimys on löytää huumoria arkipäivän pienistä asioista ja ihmisluonteesta. Tällä yleismaailmallisella sarjakuvalla ei ole varsinaisia päähenkilöitä eikä standardia ulkoasua. “Nautin vapaudesta viedä lukija minne tahansa”, sanoo Lopes.
Hän on kahdesti voittanut Australian sarjakuvayhdistyksen “Paras sarjakuva”-palkinnon ja kerran “Paras yksittäisvitsi”-palkinnon." www.bullspress.fi 2010. <<
"Sarjakuvapiirtäjä Tony Lopes työskentelee yksi ainoa motto mielessään:”Ennen kaikkea, pistä lukija nauramaan” Ja tämä on tosiaankin kyseessä tässä valtavan suositussa sarjiksessa, Insanity Streak, jonka hän loi vuonna 1995.
Lopesin pyrkimys on löytää huumoria arkipäivän pienistä asioist
Insanity Streak: 1
3,45€
Suomi
"Elvis on kilpikonna, joka elelee tyttöystävänsä Hetan kanssa. Heidän suhteensa muodostaa perustan lukemattomille episodeille, joista osa on arkielämästä, ystävyydestä ja kaikistä päivittäisistä tapahtumista, joista emme välttämättä puhu.
Tony ja Maria Cronstam tekevät Elvistä, erästä Ruotsin suosituinta sarjakuvaa, joka perustuu heidän omille kokemuksilleen. Elvis on sekä hauska että hävytön. Sarjan avainalueet kuten rehellisyys, lämpimät ihmissuhteet, intohimo elämään yleensäkin tekevät tästä sarjakuvasta suositun kaikissa ikäryhmissä.", www.bullspress.fi 2010. <<
"Elvis on kilpikonna, joka elelee tyttöystävänsä Hetan kanssa. Heidän suhteensa muodostaa perustan lukemattomille episodeille, joista osa on arkielämästä, ystävyydestä ja kaikistä päivittäisistä tapahtumista, joista emme välttämättä puhu.